2-butanoli

2-butanoli


Tunnisteet
Muut nimet	Sekundaaributanoli Butan-2-oli 1-metyylipropanoli Metyylietyylikarbinoli Butyleenihydraatti
CAS-numero	78-92-2
PubChem CID	6568
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C₄H₉OH
Moolimassa	74.1 g/mol
Ulkomuoto	väritön neste
Sulamispiste	−115 °C
Kiehumispiste	100 °C
Tiheys	0,81 g/cm³
Liukoisuus veteen	12,5 g/100 ml (20 °C)
Infobox OK

2-butanoli eli sekundaaributanoli C₄H₉OH kuuluu sekundaaristen alkoholien aineryhmään ja on syttyvää, normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritöntä nestettä, jolla on tunnusomainen haju. 2-butanolin rakennekaava voidaan esittää muodossa CH₃CH₂CHOHCH₃. Aineesta käytetään myös nimityksiä butan-2-oli, 1-metyylipropanoli, metyylietyylikarbinoli ja butyleenihydraatti.

2-butanolin moolimassa on 74,1 g/mol, sulamispiste −115 °C, kiehumispiste on 100 °C, tiheys 0,81 g/cm³ (vesi = 1,0 g/cm³), leimahduspiste 24 °C, itsesyttymislämpötila 406 °C ja CAS-numero 78-92-2. Aine liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 12,5 g/100 ml. 2-butanolilla on optisesti aktiivisia enantiomeerejä.

Yhdistettä esiintyy kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

2-butanoli on eräs butanolin C₄H₉OH isomeerisistä muodoista.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Lyhytaikainen altistuminen ärsyttää silmiä sekä voi aiheuttaa tajunnantason laskua. 2-butanolin joutumisen keuhkoihin voi aiheuttaa kemiallisen keuhkotulehduksen vaaran. Pitkäaikainen tai toistuva altistuminen aineelle voi kuivattaa ihoa. Työministeriön päätöksen 1044/91 mukaan aineelle altistumisen työssä katsotaan aiheuttavan vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle.

2-butanoli muuttuu elimistössä lähes täydellisesti 2-butanoniksi.

Valmistus ja käyttö

2-butanolia valmistetaan maaöljyn krakkauksessa syntyvistä 1- ja 2-buteenista. Nämä reagoivat rikkihapon toimiessa katalyyttinä veden kanssa muodostaen 2-butanolia. Välituotteena muodostuu vetysulfaattiestereitä. Myös muita katalyyttejä kuten alumiinihydroksidia ja volframioksidia on tutkittu katalyytteinä. Suurin osa valmistetusta 2-butanolista hapetetaan 2-butanoniksi. Siitä valmistetaan myös estereitä ja amineja ja sitä voidaan käyttää jarrunesteissä ja liuottimena esimerkiksi maalinpoistoon.^[1] ^[2]^[3]

Katso myös

Lähteet

↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 135. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
↑ Ernst Billig: Butyl Alcohols, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 14.04.2013
↑ Heinz-Dieter Hahn, Georg Dämbkes, Norbert Rupprich, Hubert Bahl & Guido D. Frey: Butanols, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 14.04.2013