Christian Boltanski

Christian Boltanski vuonna 2016.

Christian Boltanski (6. syyskuuta 1944 Pariisi – 14. heinäkuuta 2021[1]) oli ranskalainen valokuvaaja, kuvanveistäjä ja elokuvantekijä, joka oli kuollessaan Ranskan merkittävimpiä nykytaiteilijoita. Hän oli tunnettu installaatioistansa, joissa hän yhdisti pelkoja, tunteita ja muistoja.[2]

Elämä

Christian Boltanski vuonna 1990.
Boltanskin Kuiskauksia-niminen ääni-installaatio Folkestonessa.

Christian Boltanski syntyi Pariisissa vuonna 1944. Hänen isänsä oli Ukrainan juutalainen ja hänen äitinsä korsikalainen. Boltanski jätti 12-vuotiaana koulunkäynnin ja alkoi kaksi vuotta myöhemmin plastoliiniveistoksia ja maalata suuria maakabereiden aiheiden ympärille keskittyneitä teoksia.[3]

Boltanskin ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin vuonna 1968 Pariisissa. Samoihin aikoihin hän oli jättänyt maalaustaiteen ja päättänyt keskittyä valokuva- ja veistostaiteisiin. Boltanski julkaisi vuonna 1969 ensimmäiset kirjansa, ja 1970-luvulla hänen teoksiansa oli esillä useissa merkittävissä näyttelyissä. Hänen töitänsä oli vuonna 1970 Pariisin modernin taiteen museossa, vuonna 1972 Kasselin Documenta 5 -näyttelyssä ja vuonna 1973 Baden-Badenin taidehallissa.[3] Boltanskin 1980-luvun tuotannossa sarja Monumentit on tärkein teossarja. Hän on usein pitänyt näyttelyitä museoiden ja gallerioiden ulkopuolella, kuten kirkoissa ja rautatieasemilla.

Boltanskin taiteen lähtökohta on tila. Hän rakentaa siihen kokonaistaideteoksen, tarinan. Kuolema on hänen keskeisiä aiheitaan, ja taustalla on todellisuutta, lapsuuden kokemuksia, sillä Boltanskin isä oli juutalainen. Lähipiiri kuitenkin pääasiassa pelastui tuholta. Syyllisyys on toinen hänen keskeisiä teemojaan.[4]

Taiteilijan työnsä ohella Boltanski toimi opettajana Pariisin École nationale supérieure des Beaux-Artsissa, ja suomalaisista kuvataiteilijoista ainakin Tiina Ketara on opiskellut hänen johdollaan ja nimennyt Boltanskin vaikuttajakseen.[5] Boltanski oli naimisissa taiteilija Annette Messagerin kanssa.

Suomessa

Boltanski osallistui Ars 74 -näyttelyyn, ja hän oli Helsingin juhlaviikkojen vuoden 1998 taiteilija, jolloin hänellä oli näyttely Elokuun yö Helsingin Taidehallissa. Boltanskin teos Sydänarkisto toteutettiin Helsingissä, Joensuussa, Rovaniemellä ja Vaasassa vuonna 2012 osana Ihme-nykytaidefestivaalia.[6]

Lähteet

  • Boltanski, Kiasma (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

  1. ↑ L'artiste plasticien Christian Boltanski, hanté par la mémoire et la mort, vient de disparaître à l'âge de 76 ans
  2. ↑ Philippe Dagen: L’artiste plasticien Christian Boltanski est mort Le Monde. 14.7.2021. Viitattu 14.7.2021. (ranskaksi)
  3. ↑ a b Christian Boltanski The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 14.7.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Silja Lanas Cavada, Christian Boltanski, Suomen Kuvalehti[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Juhani Roiha: Tiina Ketaran lasihelmet kertovat vaikka autoista Turun Sanomat. 11.5.2003. Viitattu 12.4.2008. [vanhentunut linkki]
  6. ↑ IHME-teos 2012 IHME. 2011. Pro Arte Foundation Finland. Viitattu 5.12.2011. (suomeksi)(englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christian Boltanski Wikimedia Commonsissa
  • Tate Magazine Interview (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Art Biography of Christian Boltanski
  • Christian Boltanski
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Espanja
  • Ranska
  • BnF data
  • Katalonia
  • Saksa
  • Italia
  • Israel
  • Belgia
  • Yhdysvallat
  • Latvia
  • Japani
  • Tšekki
  • Australia
  • Korea
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Puola
  • Vatikaani
Tieteilijät
  • CiNii
Taiteenala
  • KulturNav
  • MusicBrainz
  • Museum of Modern Art
  • National Gallery of Canada
  • Photographers' Identities
  • RKD Artists
  • ULAN
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Trove
Muut
  • Europeana
  • SNAC
  • IdRef
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.