Dan McKenzie

Dan McKenzie
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1942 (ikä 82)
Cheltenham, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Edward Bullard
Instituutti King’s College
Tutkimusalue geofysiikka
Palkinnot Wollaston-mitali (1983)[1]
Japani-palkinto (1990)[2]
William Bowie -mitali (2001)[1]
Crafoord-palkinto (2002)[1]
Copley-mitali (2011)[3]
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Dan Peter McKenzie (s. 21. helmikuuta 1942 Cheltenham, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen geofyysikko, joka on tutkinut laattatektoniikkaa ja mannerten muodostumista. Hän kirjoitti ensimmäisen matemaattisen mallin laattatektoniikasta pallon pinnalla.

Nuoruus ja opiskelu

Dan McKenzie syntyi Englannin Cheltenhamissa.[4] Hänen isänsä oli korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Hänen äitinsä oli aikanaan voittanut kansallisen stipendikilpailun collegea varten. Hän oli kiinnostunut maisemoinnista ja geologiasta, mikä vaikutti myös Daniin.[1]

McKenzie kävi koulua ensin Aylesburyssä ja sitten kolmessa eri koulussa Lontoossa. Hän aloitti 1960 luonnontieteiden opinnot King’s Collegessa. McKenzie valitsi aluksi matematiikan rinnalle fysiikkaa, kemiaa ja geologiaa, jonka hän kuitenkin jätti ensimmäisen vuoden lopulla.[4]

McKenzie suoritti alemman korkeakoulututkinnon fysiikasta keskinkertaisin arvosanoin. Arvosana johtui hänen omien sanojensa mukaan siitä, että hän oli menettänyt kiinnostuksensa fysiikkaan.[1]

Ura

Laattatektoniikan pariin

Keskinkertaisesta arvosanasta huolimatta Maurice Hill ja Drummond Matthews kannustivat McKenzietä jatkamaan opintoja geofysiikan parissa.[4] Hän pääsi tutkijaksi Edward Bullardin alaisuuteen ja valmistui filosofian tohtoriksi 1966.[1]

Bullard ja McKenzie osallistuivat 1966 New Yorkissa konferenssiin, jossa muun muassa Frederick Vine ja Lynn Sykes puhuivat merenpohjan leviämisestä, magneettisista anomalioista ja maanjäristyksistä. Se innosti häntä tutkimaan laattatektoniikkaa. Hän julkaisi vielä samana vuonna ensimmäisen tutkimusartikkelinsa aiheesta. Siinä McKenzie päätteli, että Maan vaipassa oli kaksi kerrosta ja molemmat ovat liikkeessä ja vaikuttavat mannerliikuntoihin.[1]

McKenzien ensimmäinen merkittävä tutkimusartikkeli oli vuonna 1967 julkaistu ”Some remarks on heat flow and gravity anomalies”, missä hän muokkasi muiden tekemää mallia merenpohjan leviämisestä. McKenzien tunnetuin julkaisu on samana vuonna ilmestynyt ”The North Pacific: an example of tectonics on a sphere”, jonka hän kirjoitti Bob Parkerin kanssa. Julkaisussa McKenzie yhdisti Tuzo Wilsonin tekemän ehdotuksen Maan jaosta aseismisiin alueisiin ja Teddy Bullardin tekemää kuvausta jäykistä liikkeistä pallon pinnalla. McKenzien tutkimus oli käytännössä perustamassa nykyaikaista laattatektoniikkateoriaa.[4]

Pitkä ura Cambridgen yliopistossa

McKenziestä tuli Yhdysvalloissa kuuluisi tutkimuksensa ansiosta. Hän sai useita akateemisia työtarjouksia, mutta hän halusi palata Englantiin, missä hän teki pitkän uran Cambridgen yliopistossa. Hän aloitti yliopiston geodesian ja geofysiikan laitoksen vanhempana avustavana tutkijana. Siinä tehtävässä hän toimi 1969–1973. Sen jälkeen McKenzie oli tutkimustyön apulaisjohtaja 1973–1979, tektoniikan apulaisprofessori 1979–1985 ja geotieteiden professori 1985–1996. Royal Societyn tutkijaprofessorina hän oli 1996–2006, ja akateemiselta uraltaan hän jäi eläkkeelle 2012.[4]

McKenzie käytännössä jätti laattatektoniikan vuonna 1972 ja laajensi tutkimuskohdettaan mannerten muodostumiseen. Hänen siteeratuin tutkimuksensa on vuonna 1978 julkaistu ”Some remarks on the development of sedimentary basins”, jossa hän käsitteli teoreettisesti litosfäärin venymistä. Öljyteollisuus on käyttänyt seidmenttialtaisiin liittyvien mallien pohjana McKenzien mallia.[4]

McKenzie on tutkinut urallaan myös Iranin maanjäristyksiä ja Islannissa sitä, miten magma virtaa ja tulee maanpinnalle. McKenzie on ollut myös mukana tutkimassa Mars Global Surveyorin ja muiden satelliittien magnetometrien lähettämää dataa. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, onko Marsissa tai Venuksessa laattatektoniikkaa.[1]

Lähteet

  1. a b c d e f g h Dan McKenzie The Pennsylvania State University. Viitattu 22.10.2017. (englanniksi)
  2. The 1990 (6th) Japan Prize The Japan Prize Foundation. Viitattu 22.10.2017. (englanniksi)
  3. Dan McKenzie wins the 2011 Copley Medal King’s College. Viitattu 22.10.2017. (englanniksi)
  4. a b c d e f Dan McKenzie Biography The Geological Society. Viitattu 22.10.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

  • Alan Macfarlenen tekemä haastattelu (englanniksi)
  • Geological Societyn Dan McKenzie -arkisto[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  • n
  • k
  • m
1980-luku
1990-luku
  • 1990: William Jason Morgan, Dan McKenzie, Xavier Le Pichon | Marvin Minsky
  • 1991: John Julian Wild | Jacques-Louis Lions
  • 1992: Ernest John Christopher Polge | Gerhard Ertl
  • 1993: Kary B. Mullis | Frank Press
  • 1994: Arvid Carlsson | William Hayward Pickering
  • 1995: Edward F. Knipling | Nick Holonyak
  • 1996: Masao Ito | Charles K. Kao
  • 1997: Joseph F. Engelberger, Hiroyuki Yoshikawa | Takashi Sugimura, Bruce N. Ames
  • 1998: Jozef S. Schell, Marc C. E. Van Montagu | Leo Esaki
  • 1999: Don C. Wiley, Jack L. Strominger | W. Wesley Peterson
2000-luku
2010-luku
  • 2010: Peter Vitousek | Shun’ichi Iwasaki
  • 2011: Toshio Hirano, Tadamitsu Kishimoto | Kenneth Thompson, Dennis Ritchie
  • 2012: Masato Sagawa | Janet Rowley, Brian Druker, Nicholas Lydon
  • 2013: John Frederick Grassle | Jean M. J. Fréchet, C. Grant Willson
  • 2014: C. David Allis | Yasuharu Suematsu
  • 2015: Alain Fischer, Theodore Friedmann | Yutaka Takahasi
  • 2016: Steven D. Tanksley | Hideo Hosono
  • 2017: Adi Shamir | Emmanuelle Charpentier, Jennifer Doudna
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Saksa
  • Belgia
  • Yhdysvallat
Tieteilijät
  • Mathematics Genealogy Project
  • Scopus
Muut
  • SNAC