Gordon Bunshaft
Gordon Bunshaft (9. toukokuuta 1909 – 6. elokuuta 1990) oli yhdysvaltalainen arkkitehti, joka opiskeli Massachusetts Institute of Technologyssä.
Bunshaft syntyi Buffalossa New Yorkin osavaltiossa ja kävi lukiota Lafayette High Schoolissa, jonka koulurakennus on arkkitehtonisesti merkittävä. Bunshaft oli modernisti, joka otti vaikutteita Mies van der Rohelta ja Le Corbusier'lta. Hänen tunnetuin rakennuksensa on vuonna 1952 valmistunut Lever House[1], joka toimii Lever Brothers -nimisen saippuayhtiön pääkonttorina. Bunshaftin suunnittelema Manufacturers Hanover Trust Bank rakennus on ensimmäinen "läpinäkyvä" pankki Yhdysvaltain itärannikolla ja modernismin helmi.
Bunshaft työskenteli Edward Durell Stonen kanssa. Hän työskenteli hetken aikaa yhdessä teollisuussuunnittelija Raymond Loewyn kanssa, mutta piti tätä teennäisenä. Vuodesta 1937 Bunshaft työskenteli Skidmore, Owings and Merrill -arkkitehtitoimistossa[1]. Hänestä tuli myöhemmin arkkitehtitoimiston osakas.
Bunshaftin ainoa yhden perheen asunto on 210 m² Travertine House, joka oli hänen omassa käytössään. Testamentissaan Bunshaft jätti talon New Yorkin modernin taiteen museolle, MoMA:lle, joka myi sen Martha Stewartille vuonna 1995. Stewart ryhtyi remontoimaan taloa, mutta työt keskeytyivät riitaan naapurin kanssa. Lopulta Stewart myi talon Donald Maharamille, joka totesi rakennuksen olevan erittäin huonossa kunnossa ja purki sen.
1950-luvulla Bunshaft työskenteli Yhdysvaltain suurlähetystöjen rakentamisesta vastaavassa virastossa ja oli mukana suunnittelemassa useita Yhdysvaltojen Saksassa sijaitsevia konsulaatteja.
Bunshaftin minimalistinen tyyli ei rajoittunut vain rakennuksiin. Saatuaan Pritzker-palkinnon vuonna 1988 hän piti tilaisuuden historian lyhimmän kiitospuheen: "Vuonna 1928 aloitin opintoni MIT:n arkkitehtiosastolla ja aloitin matkani arkkitehtuuriin. Nyt, 60 vuotta myöhemmin minulle on myönnetty Pritzker Architecture Prize, josta kiitän Pritzkerin perhettä ja valintakomitean jäseniä heidän suotuaan minulle tämän arvostetun palkinnon. Se on elämäni ja urani kohokohta."
Bunshaftin henkilökohtainen arkisto on Avery Architectural and Fine Arts Libraryssä Columbian yliopistossa.
Töitä
-
Beinecke Library
Yale University, New Haven, CT 1963
Kuva: Henry Trotter -
Solow Building
New York 1974
Kuva: Ilya Voytov -
Hirshhorn Museum
Washington D.C. 1974
Lähteet
- Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8
Viitteet
- ↑ a b Jokinen ja Honkala 2000, s. 44-46
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Gordon Bunshaft
Alkuperäinen artikkeli: en:Gordon Bunshaft
Pritzker-palkinnon saajat
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara
| ||||||||||||||||||||||
