Hietatokko
| Hietatokko | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Suomessa: | |
| Elinvoimainen [2] | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Gobioidei |
| Heimo: | Tokot Gobiidae |
| Suku: | Pomatoschistus |
| Laji: | minutus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Pomatoschistus minutus | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Hietatokko (Pomatoschistus minutus) on pieni 4–5 cm:n pituinen merikala. Se on vaalean kellertävä, lähellä pohjaa elävä kala, jonka voi nähdä, jos sen pelästyttää liikkeelle haromalla hiekkapohjaa esimerkiksi akvaariohaavilla. Lajia esiintyy koko Itämeren alueella, aivan lahtien perukoita lukuun ottamatta. Hietatokko muistuttaa hyvin paljon liejutokkoa (Pomatoschistus microps) ja hieman myös mustatokkoa (Gobius niger) ja seitsenruototokkoa (Gobiusculus flavescens).
Hietatokko oleskelee kesäisin matalissa ja talvella syvemmissä vesissä. Se rakentaa pesän hiekkapohjalle esimerkiksi simpukankuoren tai ruukunsirpaleen alle, ja koiras vartioi mätiä kuoriutumiseen asti. Pienten 1–3-senttisten hietatokkojen ravintoa ovat vesikirput, surviaissääskentoukat ja hankajalkaiset. Isommat, yli kolmen senttimetrin mittaiset kalat syövät pääasiassa pienikokoisia katkoja.
Tokoilla, varsinkin hietatokolla, on matalien rannikkovesien ravintoketjussa suuri merkitys. Ne ovat linkki pohjaeläimistä suurempiin kaloihin. Tokkoja syövät ainakin ahvenet, pienet turskat, kampelat, piikkikampelat, kivinilkat, kuhat, simput, isot kuoreet ja siiatkin. Matalilla rannikkovesillä, kuten Tanskassa, tokot muodostavat katkarapujen kanssa meritaimenen tärkeimmän ravinnonlähteen.
Esiintyminen Suomessa ja elinalueet
Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä.[3] Suomessa sitä tavataan lähes koko merialueella, Perämerelläkin Hailuotoa myöten.
Lähteet
- Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23123-1.
- Niels Vestergaard: Meritaimenen salat, Rannikkokalastusta Perholla. Pan Vision 2007.
Viitteet
- ↑ Herler, J., Williams, J.T. & Kovacic, M.: Pomatoschistus minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Hietatokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
- ↑ Hietatokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
Aiheesta muualla
- Pomatoschistus minutus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- LuontoPortti: Hietatokko (Pomatoschistus minutus)
- ITIS: Pomatoschistus minutus (englanniksi)
|
