Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1954
| 1954 FIFA World Cup | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| FIFA Fussball-Weltmeisterschaft 1954 Schweiz Championnat du Monde de Football 1954 Campionato mondiale di calcio 1954 | |||||||
 | |||||||
 | |||||||
| Joukkueet | 16 | ||||||
| 38 karsijasta | |||||||
| Isäntämaa |  Sveitsi | ||||||
| Ajankohta | 16. kesäkuuta – 4. heinäkuuta 1954 | ||||||
| Mitalistit | |||||||
–  Kultaa |  Länsi-Saksa | ||||||
–  Hopeaa |  Unkari | ||||||
–  Pronssia |  Itävalta | ||||||
| Ottelut | 26 | ||||||
| Maalit | 140 (5,38 ottelua kohti) | ||||||
| Yleisö | 889 500 (34 212 ottelua kohti) | ||||||
| Maalintekijä | Sándor Kocsis (11 maalia) | ||||||
| |||||||
| Infobox OK | |||||||
Vuoden 1954 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Sveitsissä. Vuoden 1954 MM-turnaus oli ensimmäinen televisioitu jalkapallon MM-turnaus.[1] Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Isäntämaa Sveitsi ja hallitseva maailmanmestari Uruguay pääsivät kilpailuihin ilman karsintaa.[2] Mukaan oli jälleen päästetty myös Länsi-Saksa, joka oli suljettu edellisistä kisoista maailmansodan tapahtumien vuoksi. Saksalaiset selviytyivät karsintojen kautta lopputurnaukseen.[1]
Käytössä oli uusi kilpailuformaatti, jossa kunkin lohkon kahden korkeimmalle arvostetun joukkueen ei tarvinnut pelata toisiaan vastaan. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta pääsi puolivälieriin, ja mikäli lohkossa oli kaksi joukkuetta tasapisteissä pelattaisiin uusintaottelu, riippumatta aikaisempien keskinäisten otteluiden tuloksista. Uusi järjestelmä aiheutti paljon kritiikkiä.[1][3] Suurin suosikki turnaukseen lähdettäessä oli Unkari. Unkarilaiset etenivät turnauksessa voitosta voittoon, eikä heille näyttänyt löytyvän pysäyttäjää. Loppuotteluvastustajakseen Unkari sai Länsi-Saksan, jonka Unkari oli turnauksen alkusarjassa jo kertaalleen voittanut suurinumeroisesti. Loppuottelussa Länsi-Saksa saavutti kuitenkin 3-2 yllätysvoitolla maansa historian ensimmäisen maailmanmestaruuden.[3][4]
Järjestelyt
Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA päätti myöntää vuoden 1954 MM-turnauksen isännyyden Sveitsille, vuonna 1946 Luxemburgissa pitämässään kokouksessa. Samassa kokouksessa päätettiin myös myöntää Brasilialle vuoden 1950 MM-turnauksen isännyys. Alun perin Brasilian turnaus oli määrä järjestää vuonna 1949 ja Sveitsin turnaus vuonna 1951.[5] Tämä aikataulu tuli kuitenkin liian pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja turnaukset siirrettiin normaalin kisasyklin mukaisille vuosille 1950 ja 1954.[6] Sveitsi oli varsin pieni jalkapallomaa kisaisännäksi, mutta sen valintaa puolsi se, että maa oli selviytynyt toisesta maailmansodasta muita Euroopan maita paremmin.[1]
Karsinnat
Karsintojen kautta turnaukseen selviytyi 14 maata. Isäntämaa Sveitsi ja hallitseva mestari Uruguay pääsivät kisoihin ilman karsintaa. Euroopan maille oli karsintojen kautta jaossa 11 paikkaa. Euroopan karsintoihin osallistui myös Egypti, joka oli ainoana afrikkalaisena maana sijoitettu Euroopan karsintoihin.[2][7] Helpoimmalla kisapaikan sai Unkari, sillä sen karsintavastustaja Puola luopui karsinnoista, sillä puolalaiset eivät edes lähteneet koettamaan onneaan aikakauden suurvaltaa vastaan. Tiukin taisto kisapaikasta käytiin Espanjan ja Turkin välillä. Maat päätyivät kahden joukkueen lohkossa tasapisteisiin ja koska uusintaottelukin päättyi tasan, turnaukseen selviytyjä arvottiin. Arpa suosi Turkkia.[7]
Etelä-Amerikan karsinnoissa pelasi vain kolme joukkuetta. Brasilia selvitti karsinnat tappioitta ja oli näin Uruguayn ohella toinen eteläamerikkalainen maa lopputurnauksessa. Pohjois-Amerikan kolmen joukkueen karsinnoista turnaukseen selviytyi Meksiko. Aasian karsinnoista MM-kilpailuihin selviytyi Etelä-Korea, joka osallistui MM-kilpailuihin ensimmäisenä aasialaisena maana.[2][7]
Joukkueet
- Katso myös: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1954 kokoonpanot
Suurimpana suosikkina turnaukseen lähti Unkari. Unkarilaisilla oli kisoissa kultaiseksi joukkueeksi kutsuttu huippuryhmä, joka ei ollut hävinnyt otteluakaan neljään vuoteen. Kirkkaimpana tähtenään Unkarilla oli Ferenc Puskás. Muita huippunimiä olivat muiden muassa Sándor Kocsis ja Nándor Hidegkuti. Unkarin 1950-luvun joukkue oli osaltaan sosialistisen järjestelmän tuote. Maan huippupelaajat koottiin armeijan seuraan Honvédiin ja salaisen poliisin MTK Budapestiin, joissa pelaajat saattoivat hioa kuvioitaan maajoukkueen eduksi.[3] Unkarin vahvimmiksi haastajiksi arvioitiin Brasilia ja Uruguay.[3][8]
Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana 12 maata, Etelä-Amerikasta kaksi, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta yksi:[9][1]
Stadionit
Kisapaikkoina toimi kuusi stadionia kuudessa kaupungissa. Kapasiteetiltaan suurin stadion oli Bernin Wankdorfstadion jonne mahtui yli 64 000 katsojaa. Se toimi myös loppuottelun pelipaikkana.[1]
| Bern | Basel | Lausanne |
|---|---|---|
| Wankdorfstadion | St. Jakob Stadium | Stade Olympique de la Pontaise |
| Kapasiteetti: 64,600 | Kapasiteetti: 54,800 | Kapasiteetti: 50,300 |
 |  |  |
| Geneve | Lugano | Zürich |
| Charmilles Stadium | Cornaredo Stadium | Hardturm Stadium |
| Kapasiteetti: 35,997 | Kapasiteetti: 35,800 | Kapasiteetti: 34,800 |
 |  |  |
Ottelut
Turnaus pelattiin uudella kisaformaatilla. Joukkueet oli jaettu neljään neljän joukkueen alkulohkoon. Kussakin lohkossa oli rankingin mukaan sijoitettuna kaksi ennalta vahvempaa joukkuetta, jotka kohtasivat kaksi sijoittamatonta maata. Alkulohkoissa otteluita kertyi näin vain kaksi. Tarvittaessa alkulohkon sijoitus ratkaistiin uusintaottelulla. Kunkin lohkon kaksi parasta maata etenivät puolivälieriin. Kilpailuformaatti aiheutti kritiikkiä ja se mahdollisti myös taktikoinnin.[3][8][1] Puolivälieräparit taas määräytyivät alkulohkojen pisteiden mukaan, maalieroa ei huomioitu. Tämä johti siihen että odotettu loppuottelu ennakkosuosikkien Unkarin ja Brasilian välillä ei toteutunut, sillä maat kohtasivat jo puolivälierissä.[1][9]
Alkulohkot
A-lohko
Turnauksen A-lohkoon oli sijoitettu Brasilia ja Ranska, jotka saivat vastaansa Jugoslavian ja Meksikon. Neljän vuoden takaiset Brasilian MM-kilpailut olivat olleet koko kansakunnalle traumaattiset. Neljän vuoden takaisesta hopeajoukkueesta olivat mukana enää José Carlos Bauer ja Baltazar. Brasilia ei ollut kisojen suurin suosikki, mutta sillä oli koossa vahva joukkue, jossa kirkkaampina tähtinä olivat Julinho ja Didi, sekä alakerran Djalma Santos ja Nilton Santos. Brasilian ensimmäinen vastustaja Meksiko kaatui puhtaasti 5-0.[10]
Lohkon toiseksi joukkueeksi sijoitettu Ranska kärsi avausottelussaan 1-0 tappion Jugoslaviaa vastaan. Ranskalaisia kritisoitiin kotimaassaan löysän asenteen vuoksi, mutta Jugoslavian joukkue oli myös kyvykäs ja se oli parin vuoden takaisen Helsingin olympiaturnauksen hopeamitalisti.[10] Lohkon päätösottelussa Ranska voitti Meksikon 3-2, mutta tällä ei ollut enää juuri merkitystä, sillä Brasilia ja Jugoslavia tasasivat pisteet 1-1 tuloksella, jolloin Brasilia ja Jugoslavia etenivät lohkosta puolivälieriin.[10][9]
B-lohko
B-lohkossa pelasi sijoitettuina joukkueina turnauksen ennakkosuosikki Unkari. Toinen sijoitettu maa oli yllättäen kisoihin päässyt Turkki. Turkki oli voitti Espanjan karsinnoissa arvan perusteella, mutta FIFA oli ollut etukäteen niin varma Espanjan voitosta, että siitä oli tehty jo ennakkoon lohkon toinen sijoitettu joukkue. Vastaansa Unkari ja Turkki saivat Länsi-Saksan ja Etelä-Korean.[8]
Etelä-Korealla ei juuri ollut avausottelussaan mahdollisuuksia, Unkari voitti 9-0. Lohkon toinen avausottelu Länsi-Saksan ja Turkin välillä oli jatkoon pääsyn kannalta lohkon merkittävin kamppailu. Turkki sai ottelun avausmaalin jo kolmannella peliminuutilla, mutta saksalaiset voittivat ottelun lopulta 4-1. Lohkon päätösotteluissa tuli ilmi kilpailuformaatin heikkous, joka mahdollisti taktikoinnin. Länsi-Saksa pelasi päätösottelunsa vahvaa Unkaria vastaan, kun taas Turkki pelasi heikkoa Etelä-Koreaa vastaan. Länsi-Saksan valmentaja Sepp Herberger tiedosti tilanteen ja laskelmoi ennen turnausta että todennäköistä on, että Länsi-Saksa häviää päätöskierroksen ottelun Unkarille ja Turkki voittaa Etelä-Korean. Tällöin Länsi-Saksan on ensin voitettava Turkki alkulohkossa ja vielä toisen kerran uusintaottelussa.[11][8]
Etelä-Korea hävisi Turkille maalein 7-0 ja Länsi-Saksa kohtasi päätösottelussaan Unkarin. Herberger lepuutti parhaita pelaajiaan Unkari-ottelussa ja Unkari voitti ottelun maalein 8-3. Alkulohko sujui juuri Herbergerin laskelmien mukaan ja Länsi-Saksa kohtasi uusintaottelussa Turkin. Herbergeriä kritisoitiin kotimaassaan häpeällisesti menneen Unkari-ottelun vuoksi, mutta kun Länsi-Saksa voitti uusintaottelussa Turkin maalein 7-2, kritiikki vaimeni.[8]
C-lohko
C-lohkossa pelasivat hallitseva maailmanmestari Uruguay, sekä Tšekkoslovakia, Itävalta ja Skotlanti. Uruguayn joukkuetta pidettiin mahdollisesti vielä parempana kuin edellisen turnauksen mestarijoukkuetta. Joukkueen runko oli sama, mutta mukana oli uusia huippuja. Edelleen mukana olivat edellisten kisojen sankarit Juan Schiaffino ja Obdulio Varela, uutta sukupolvea edustuvat Julio Abbadie ja Javier Ambrois. Uruguay voitti avausottelunsa Tšekkoslovakiaa vastaan maalein 2-0, vaikka ottelun avausmaalia saatiin odottaa 70. minuutille saakka. Toisessa ottelussa Skotlanti oli helpompi vastustaja. Maan liitto oli säästölinjalla, ja skoteilla oli Sveitsissä mukana vain 13 pelaajaa. Uruguay murjoi Skotlannin 7-0.[10]
Itävallan 1930-luvun wunderteamin loistokaudesta oli jo aikaa, mutta itävaltalaiset tavoittelivat edelleen maailman kärkeä. Itävalta kuitenkin onnistui kukistamaan avausottelussaan Skotlannin vain vaivoin 1-0. Lohkon toinen jatkoonmenijä ratkaistiin näin Itävallan ja Tšekkoslovakian välisessä ottelussa. Itävalta siirtyi heti alussa kahden maalin johtoon ja voitti ottelun lopulta 5-0, Erich Probstin kolmella ja Ernst Stojaspalin kahdella maalilla.[10]
D-lohko
D-lohkossa pelasi kisaisäntä Sveitsi, sekä Englanti, Italia ja Belgia. Englanti selviytyi jatkoon tappioitta, avausottelussaan se pelasi tasan 4-4 Belgian kanssa. Sveitsi taas voitti avausottelussaan Italian maalein 2-1. Kun päätöskierroksella Italia voitti Belgian 4-1 ja Englanti Sveitsin 2-0, jouduttiin toinen jatkoonmenijä ratkaisemaan Sveitsin ja Italian välisellä uusintaottelulla.[9] Italia oli hävinnyt Sveitsille jo kerran, mutta jostain syystä Italia ei uusintaottelussakaan ottanut Sveitsiä tosissaan, vaan joukkueen kapteeniakin lepuutettiin uusintaottelussa tulevaa puolivälierää ajatellen. Sveitsi voitti Baselissa pelatun ottelun maalein 4-1.[9][12]
Puolivälierät
Sveitsin ja Itävallan välisestä puolivälieräottelusta ei puuttunut värikkäitä vaiheita. Ottelu pelattiin Lausannessa tukahduttavassa helteessä. Vuonna 1954 ei tunnettu pelaajavaihtoja, joten pelaajien oli kestettävä koko ottelun ajan.[12] Ottelussa mentiin ensimmäinen vartti maaleitta, mutta sen jälkeen Sveitsi siirtyi neljässä minuutissa kolmen maalin johtoon. Itävalta tasoitti pelin ja tehden ottelun 25. minuutilla kavennuksen ja kolmen minuutin sisään peli oli jo tasan. Itävalta siirtyi kahden maalin johtoon kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa ja puoliajan lopussa Sveitsi kavensi vielä tilanteeksi 5-4.[9][12] Toisella puoliajalla meno rauhoittui, kun pelaajien voimat alkoivat huveta tukahduttavassa kuumuudessa ja molemmin puolin kärsittiin auringonpistoksista. Itävallan hieroja joutui asettumaan maalin taakse huutamaan ohjeita maalivahti Kurt Schmiedille, joka oli kuumuudesta niin sekaisin ettei enää nähnyt mistä suunnasta Sveitsin hyökkäykset tulivat. Itävalta kykeni toisella jaksolla maalintekoon kahdesti ja Sveitsi kerran. Itävalta eteni näin kotiyleisön harmiksi välieriin 7-5 voitolla.[12]
Englannin ja Uruguayn kohtaamisessa oli Uruguay ennakkosuosikkina. Se siirtyikin Carlos Borgesin maalilla heti ottelun alussa johtoon. Englanti tuli kuitenkin tasoihin ja näytti siltä, että englantilaisilla saattoi olla ottelussa mahdollisuutensa. Mutta Uruguay siirtyi kuitenkin kahdella helpohkon oloisella maalilla 3-1 taukojohtoon. Moni uruguaylaispelaaja sai ottelussa kolhuja, mutta koska pelaajavaihtoja ei ollut ei heitä voitu vaihtaa poiskaan. Uruguay oli kuitenkin puolitehoisenakin liikaa Englannille ja eteni välieriin 4-2 voitolla.[12]
Unkarin ja Brasilian välisessä ottelussa kohtasivat kaksi turnauksen ennakkosuosikkia. Unkari sai otteluun huonoja uutisia, sillä Ferenc Puskás oli sivussa loukkaantumisen vuoksi. Unkari sai otteluun hyvän lähdön, kun Nandor Hidegkuti vei joukkueen 1-0 johtoon neljännellä minuutilla ja kolme minuuttia myöhemmin Sandor Kocsis lisäsi Unkarin johdon 2-0:aan. Tämän jälkeen otteet kentällä alkoivat mennä rumaksi ja Unkarin Jószef Tóth telottiin lähes pelikyvyttömäksi. Brasilia sai kavennuksensa Djalma Santosin rangaistuspotkulla, mutta Unkarin Míhaly Lantos vei omalla rangaistuspotkullaan Unkarin jälleen kahden maalin johtoon. Julinho toi Brasilian taas maalin päähän 65 minuutilla.[13][9] Peli alkoi muuttua yhä aggressiivisemmaksi ja Nilton Santos ja József Bozsik ajettiin kentältä. Brasilia oli vielä ottelun lopussa lähellä tasoitusta, mutta Kocsis siirsi Unkarin ratkaisevaan 4-2 johtoon ottelun 88. minuutilla. Tämä jäi myös lopputulokseksi ja Unkari eteni välieriin. Ennen loppuvihellystä Brasilian Humberto sortui vielä väkivaltasiin otteisiin ja hänet ajettiin kentältä. Pelaajat jatkoivat nujakoimistaan vielä ottelun jälkeen pukuhuonekäytävällä. Rangaistuksia ei FIFA jostain syystä kenellekään antanut. Myöskään maiden omat liitot eivät rangaisseet pelaajia, sillä syyllisen tapahtumiin katsottiin olleen toinen osapuoli.[13]
Jugoslavia ja Länsi-Saksa ratkaisivat Genevessä neljännen välieräpaikan. Länsi-Saksa siirtyi ottelussa johtoon Jugoslavian omalla maalilla kymmenennellä minuutilla, minkä jälkeen peliä hallitsi Jugoslavia. Länsisaksalaisten maalissa Toni Turek kuitenkin torjui kaiken, tai jos hän ei ehtinyt pallon tielle, tilanteen pelasti Länsi-Saksan eduksi puolustaja Werner Kohlmayer. Kun ottelua oli jäljellä viisi minuuttia, iski Länsi-Saksan Helmut Rahn lukemiksi 2-0, mikä jäi myös lopputulokseksi. Ottelun hallinnan perusteella oli Jugoslavia selvästi ottelun aktiivisempi osapuoli, mutta Länsi-Saksa eteni välieriin Itävaltaa vastaan.[14]
Välierät
Länsi-Saksan selviytyminen välieriin asti oli yllätys, mutta Itävallalta menestystä saatettiin odottaakin. Itävalta joutui vaihtamaan otteluun maalivahtinsa, sillä Kurt Schmied ei ollut vielä toipunut puolivälieräottelun auringonpistoksestaan ja Walter Zeman korvasi hänet maalilla. Länsi-Saksa siirtyi ottelussa johtoon reilun puolen tunnin jälkeen ja tauolle mentiin länsisaksalaisten johtoasemassa. Toisella jaksolla Länsi-Saksan veljespari Ottmar Walter ja Fritz Walter iskivät kaksi maalia mieheen ja lopulta Länsi-Saksan voitoksi kirjattiin tulos 6-1.[14]
Unkari ja Uruguay kohtasivat Lausannessa turnauksen toisessa välieräparissa. Vastassa oli kaksi aikakauden huippujoukkuetta ja ottelua pidettiin eräänlaisena moraalisena loppuotteluna, sillä arpa toi joukkueet vastakkain jo välierässä. Molemmat joukkueet kärsivät nimekkäiden pelaajien poissaoloista loukkaantumisten myötä, mutta molemmat kykenivät tästä huolimatta häikäisevään peliin. Ottelu aaltoili päädystä toiseen ja molemmat joukkueet rakensivat maalipaikkoja, pitäen vastustajan maalivahdin kiireisenä.[15] Unkari siirtyi johtoon ottelun 13. minuutilla ja toisen puoliajan alussa Unkari lisäsi johtonsa 2-0:an.[9][15] Peli näytti ratkeavan Unkarille jo varhaisessa vaiheessa. Kun ottelua oli jäljellä enää 15 minuuttia, Uruguayn Juan Hohberg kavensi ja sama mies toi Uruguayn vielä tasoihin 86. minuutilla. Ratkaisu jouduttiin hakemaan jatkoajalta. Jatkoajan alussa Uruguayn Hohberg oli lähellä viimeistellä hattutemppunsa, mutta pallo kilahti tolppaan. Peli alkoi kääntyä Unkarin hyväksi 110. minuutilla vapaaksi unohdettu Sandor Kocsis pukkasi Unkarin 3-2 johtoon ja viisi minuuttia myöhemmin hän viimeisteli päällään toisenkin maalin. Unkari voitti ottelun 4-2 ja loppuotteluun ennakko-odotusten mukaisesti.[15] Huomionarvoista on, että Unkari-ottelu oli Uruguaylle sen MM-historian kahdestoista ottelu, ja koskaan aiemmin uruguaylaiset eivät olleet poistuneet kentältä tappio niskassaan.[12]
Pronssiottelu
Pronssiottelussa pelasivat vastakkain kaksi edellisten vuosikymmenien huippumaata, Uruguay ja Itävalta. Molemmille maille Sveitsin turnauksen pronssiottelu oli yhden aikakauden päätös, eivätkä ne nousseet enää samalle tasolle.[12] Uruguaylta kesti puoli vuosisataa, ennen kuin maassa oli uudelleen realistista puhua MM-turnauksen kärkisijoista.[16] Itävalta taas vajosi yhä pitemmälle Euroopan huippujen tasosta. Itse pronssiottelussa Itävalta voitti väsyneet ja välieräottelussa kaikkensa antaneet uruguaylaiset 3-1.[12]
Loppuottelu
Loppuottelu pelattiin Bernin Wankdorfstadionilla vesisateessa. Unkari oli otteluun selvä ennakkosuosikki, joskin sen lähtökohdat otteluun eivät ollet yhtä hyvät, sillä välieräkoitos Uruguayta vastaan oli vienyt voimia. Ferenc Puskás oli toipunut jo pelikuntoiseksi, mutta täydessä kunnossa hän ei vielä ollut. Puskás oli kuitenkin maailman parhaana pelaajana puolikuntoisenakin vahvistus ja psykologinen pelote vastustajille. Hänen peluuttamisensa kannatti, sillä Unkari siirtyi Puskásin maalilla heti ottelun kuudennella minuutilla johtoon. Ja kun kymmenen minuuttia oli pelattu, johti Unkari ottelua Zoltán Cziborin maalilla jo 2-0.[4]
Max Morlock toi Länsi-Saksan maalin päähän ottelun kymmenennellä minuutilla, ja pelin kulku alkoi muuttua. Jo ottelun 18. minuutilla peli oli tasan 2-2, Helmut Rahnin iskettyä kulmapotkun jälkitilanteesta Länsi-Saksan toisen maalin. Puoliajalle siirryttiin tasatilanteessa ja toisella puoliajalla nähtiin ryhdistäytynyt Unkarin joukkue. Unkarilaiset painostivat jatkuvasti Länsi-Saksan kenttäpäädyssä, mutta kaikki laukaukset pysähtyivät Toni Turekiin länsisaksalaisten maalissa. Unkarin maalivahti Gyula Grosics pääsi huomattavasti helpommalla. Kun ottelua oli jäljellä enää kuusi minuuttia Länsi-Saksa aikaan vastahyökkäyksen, jonka päätteeksi Helmut Rahn laukoi pallon Unkarin maaliin. Peli ei kuitenkaan ollut vielä ratkennut, ja Unkari toimitti vielä kerran pallon Länsi-Saksan maaliin. Unkarilaiset juhlivat jo tasoitusta, mutta linjatuomarin lippu oli noussut paitsion merkiksi. Selvyyttä tilanteeseen ei koskaan saatu, oliko liputus aiheellinen vai ei, mutta kiistanalainen se oli. Viimeisetkin unkarilaisten laukaukset kilpistyivät maalivahti Turekiin, ja Länsi-Saksa saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 3-2 yllätysvoitolla Unkarista.[4]
Unkarissa maailmanmestaruuden karkaaminen oli valtaisa pettymys. Maalla oli koossa kultainen joukkue, joka oli aikakautensa paras maailmassa ja sillä oli ainutlaatuinen tilaisuus voittaa maailmanmestaruus. Länsi-Saksassa, jossa yhä toivuttiin toisesta maailmansodasta, mestaruus taas oli kansallinen ylpeydenaihe. Sveitsin MM-turnauksen jälkeen Länsi-Saksan ja Unkarin kehitys alkoi kulkea eri suuntaan. Unkarin kultainen joukkue hajosi, mille antoi osansa vuoden 1956 Unkarin kansannousu. Sen seurauksena osa huippupelaajista siirtyi länteen ja jäi sille tielleen. Länsi-Saksa taas nousi jalkapallomaailman huipulle jäädäkseen.[17]
Tulokset
Alkulohkot
A-lohko
| Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Brasilia | 2 | 1 | 1 | 0 | 6 | 1 | +5 | 3 |
 Jugoslavia | 2 | 1 | 1 | 0 | 2 | 1 | +1 | 3 |
 Ranska | 2 | 1 | 0 | 1 | 3 | 3 | 0 | 2 |
 Meksiko | 2 | 0 | 0 | 2 | 2 | 8 | -6 | 0 |
| 16. kesäkuuta 1954 | Brasilia | 5-0 | Meksiko | Charmilles Stadium, Geneve | |
| 18:00 | |||||
Baltazar  23'Didi 30'Pinga 34', 43'Julinho 69' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 13,470 Tuomari: Raymon Wyssling (Sveitsi) |
| 16. kesäkuuta 1954 | Jugoslavia | 1-0 | Ranska | Stade Olympique de la Pontaise, Lausanne | |
| 18:00 | |||||
| Milutinović 15' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 16,000 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales) |
| 19. kesäkuuta 1954 | Brasilia | 1-1 | Jugoslavia | Stade Olympique de la Pontaise, Lausanne | |
| 17:00 | |||||
| Didi 69' | Pöytäkirja | Zebec 48' | Yleisömäärä: 24,637 Tuomari: Charlie Faultless (Skotlanti) |
| 19. kesäkuuta 1954 | Ranska | 3-2 | Meksiko | Charmilles Stadium, Geneve | |
| Vincent 19' Cárdenas 46' (om.)Kopa 88' (rp.) | Pöytäkirja | Lamadrid 54' Balcázar 85' | Yleisömäärä: 19,000 Tuomari: Manuel Asensi (Espanja) |
B-lohko
| Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Unkari | 2 | 2 | 0 | 0 | 17 | 3 | +14 | 4 |
| Länsi-Saksa | 2 | 1 | 0 | 1 | 7 | 9 | -2 | 2 |
 Turkki | 2 | 1 | 0 | 1 | 8 | 4 | +4 | 2 |
 Etelä-Korea | 2 | 0 | 0 | 2 | 0 | 16 | -16 | 0 |
| 17. kesäkuuta 1954 | Länsi-Saksa | 4–1 | Turkki | Wankdorfstadion, Bern | |
| 18:00 | |||||
| Schäfer 14' Klodt 52'O. Walter 60'Morlock 84' | Pöytäkirja | Suat 2' | Yleisömäärä: 28,000 Tuomari: Jose da Costa Vieira (Portugali) |
| 17. kesäkuuta 1954 | Unkari | 9–0 | Etelä-Korea | Hardturm Stadium, Zürich | |
| 18:00 | |||||
| Puskás 12', 89' Lantos 18'Kocsis 24', 36', 50'Czibor 59'Palotás 75', 83' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 13,000 Tuomari: Raymond Vincenti (Ranska) |
| 20. kesäkuuta 1954 | Unkari | 8–3 | Länsi-Saksa | St. Jakob Stadium, Basel | |
| 16:50 | |||||
| Kocsis 3', 21', 69', 78' Puskás 17'Hidegkuti 52', 54'J. Tóth 75' | Pöytäkirja | Pfaff 25' Rahn 77'Herrmann 84' | Yleisömäärä: 56,000 Tuomari: William Ling (Englanti) |
| 20. kesäkuuta 1954 | Turkki | 7–0 | Etelä-Korea | Charmilles Stadium, Geneve | |
| 17:00 | |||||
| Suat 10', 30' Lefter 24'Burhan 37', 64', 70'Erol 76' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 3,541 Tuomari: Esteban Marino (Uruguay) |
Uusintaottelu
| 23. kesäkuuta 1954 | Länsi-Saksa | 7–2 | Turkki | Hardturm Stadium, Zürich | |
| 18:00 | |||||
| O. Walter 7' Schäfer 12', 79'Morlock 30', 60', 77'F. Walter 62' | Pöytäkirja | Mustafa 21' Lefter 82' | Yleisömäärä: 17,000 Tuomari: Raymond Vincenti (Ranska) |
C-lohko
| Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Uruguay | 2 | 2 | 0 | 0 | 9 | 0 | +9 | 4 |
| Itävalta | 2 | 2 | 0 | 0 | 6 | 0 | +6 | 4 |
 Tšekkoslovakia | 2 | 0 | 0 | 2 | 0 | 7 | -7 | 0 |
 Skotlanti | 2 | 0 | 0 | 2 | 0 | 8 | -8 | 0 |
| 16. kesäkuuta 1954 | Uruguay | 2–0 | Tšekkoslovakia | Wankdorfstadion, Bern | |
| 18:00 | |||||
| Míguez 71' Schiaffino 84' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 20,500 Tuomari: Arthur Ellis (Englanti) |
| 16. kesäkuuta 1954 | Itävalta | 1–0 | Skotlanti | Hardturm Stadium, Zürich | |
| 18:00 | |||||
| Probst 33' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 25,000 Tuomari: Laurent Franken (Belgia) |
| 19. kesäkuuta 1954 | Uruguay | 7–0 | Skotlanti | St. Jakob Stadium, Basel | |
| 16:50 | |||||
| Borges 17', 47', 57' Míguez 30', 83'Abbadie 54', 85' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 34,000 Tuomari: Vincenzo Orlandini (Italia) |
| 19. kesäkuuta 1954 | Itävalta | 5–0 | Tšekkoslovakia | Hardturm Stadium, Zürich | |
| 17:00 | |||||
| Stojaspal 3', 65' Probst 4', 21', 24' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 26,000 Tuomari: Vasa Stefanovic (Jugoslavia) |
D-lohko
| Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Englanti | 2 | 1 | 1 | 0 | 6 | 4 | +2 | 3 |
| Sveitsi | 2 | 1 | 0 | 1 | 2 | 3 | -1 | 2 |
 Italia | 2 | 1 | 0 | 1 | 5 | 3 | +2 | 2 |
 Belgia | 2 | 0 | 1 | 1 | 5 | 8 | -3 | 1 |
| 17. kesäkuuta 1954 | Sveitsi | 2–1 | Italia | Stade Olympique de la Pontaise, Lausanne | |
| 17:50 | |||||
| Ballaman 18' Hügi 78' | Pöytäkirja | Boniperti 44' | Yleisömäärä: 40,749 Tuomari: Mario Vianna (Brasilia) |
| 17. kesäkuuta 1954 | Englanti | 4–4 | Belgia | St. Jakob Stadium, Basel | |
| 18:10 | |||||
| Broadis 26', 63' Lofthouse 36', 91' | Pöytäkirja | Anoul 5', 71' Coppens 67'Dickinson 94' (om.) | Yleisömäärä: 14,000 Tuomari: Emil Schmetzer (Länsi-Saksa) |
| 20. kesäkuuta 1954 | Italia | 4–1 | Belgia | Cornaredo Stadium, Lugano | |
| 17:00 | |||||
| Pandolfini 41' (rp.) Galli 48'Frignani 58'Lorenzi 78' | Pöytäkirja | Anoul 81' | Yleisömäärä: 24,000 Tuomari: Carl Erich Steiner (Itävalta) |
| 20. kesäkuuta 1954 | Englanti | 2–0 | Sveitsi | Wankdorfstadion, Bern | |
| 17:10 | |||||
| Mullen 43' Wilshaw 69' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 43,119 Tuomari: Istvan Zsolt (Unkari) |
Uusintaottelu
| 23. kesäkuuta 1954 | Sveitsi | 4–1 | Italia | St. Jakob Stadium, Basel | |
| 18:00 | |||||
| Hügi 14', 85' Ballaman 48'Fatton 90' | Pöytäkirja | Nesti 67' | Yleisömäärä: 28,655 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales) |
Puolivälierät
| 26. kesäkuuta 1954 | Itävalta | 7–5 | Sveitsi | Stade Olympique de la Pontaise, Lausanne | |
| 17:00 | |||||
| Wagner 25', 27', 53' A. Körner 26', 34'Ocwirk 32'Probst 76' | Pöytäkirja | Ballaman 16', 39' Hügi 17', 19', 60' | Yleisömäärä: 30,340 Tuomari: Charlie Faultless (Skotlanti) |
| 26. kesäkuuta 1954 | Uruguay | 4–2 | Englanti | St. Jakob Stadium, Basel | |
| 17:00 | |||||
| Borges 5' Varela 39'Schiaffino 46'Ambrois 78' | Pöytäkirja | Lofthouse 16' Finney 67' | Yleisömäärä: 28,000 Tuomari: Carl Erich Steiner (Itävalta) |
| 27. kesäkuuta 1954 | Länsi-Saksa | 2–0 | Jugoslavia | Charmilles Stadium, Geneve | |
| 17:00 | |||||
| Horvat 9' (om.) Rahn 85' | Pöytäkirja | Yleisömäärä: 17,000 Tuomari: Istvan Zsolt (Unkari) |
| 27. kesäkuuta 1954 | Unkari | 4–2 | Brasilia | Wankdorfstadion, Bern | |
| 17:00 | |||||
| Hidegkuti 4' Kocsis 7', 88'Lantos 60' (rp.) | Pöytäkirja | Djalma Santos 18' (rp.) Julinho 65' | Yleisömäärä: 40,000 Tuomari: Arthur Ellis (Englanti) |
Välierät
| 30. kesäkuuta 1954 | Länsi-Saksa | 6–1 | Itävalta | St. Jakob Stadium, Basel | |
| 18:00 | |||||
| Schäfer 31' Morlock 47'F. Walter 54' (rp.), 64' (rp.)O. Walter 61', 89' | Pöytäkirja | Probst 51' | Yleisömäärä: 58,000 Tuomari: Vincenzo Orlandini (Italia) |
| 30. kesäkuuta 1954 | Unkari | 4–2 (ja.) | Uruguay | Stade Olympique de la Pontaise, Lausanne | |
| 18:00 | |||||
| Czibor 13' Hidegkuti 46'Kocsis 111', 116' | Pöytäkirja | Hohberg 75', 86' | Yleisömäärä: 45,000 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales) |
Pronssiottelu
| 3. heinäkuuta 1954 | Itävalta | 3–1 | Uruguay | Hardturm Stadium, Zürich | |
| 17:00 | |||||
| Stojaspal 16' (rp.) Cruz 59' (om.)Ocwirk 89' | Pöytäkirja | Hohberg 22' | Yleisömäärä: 32,000 Tuomari: Raymon Wyssling (Sveitsi) |
Loppuottelu
| 4. heinäkuuta 1954 | Länsi-Saksa | 3–2 | Unkari | Wankdorfstadion, Bern | |
| 17:00 | |||||
| Morlock 10' Rahn 18', 84' | Pöytäkirja | Puskás 6' Czibor 8' | Yleisömäärä: 62,500 Tuomari: William Ling (Englanti) |
Maalintekijät
Turnauksen paras maalintekijä ja kultainen kenkä -palkinnon saaja oli 11 maalia viimeistellyt Unkarin Sándor Kocsis. Kaikkiaan turnauksessa nähtiin 140 maalia, mikä oli 5,4 maalia ottelua kohden.[18][19]
- 11 maalia
- 6 maalia
- 4 maalia
|
- 3 maalia
|
|
- 2 maalia
|
|
|
- 1 maali
|
|
|
- 1 oma maali
|
Lähteet
- Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2014 . ISBN 978-952-300-049-0.
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h World Cup 1954 footballhistory.org. Viitattu 19.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c World Cup 1954 Qualifying RSSSF. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s. 99-101
- ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 115-117
- ↑ FIFA World Cup Host Announcement Decision (pdf) FIFA. Viitattu 19.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 81-84
- ↑ a b c World Cup 1954 qualifications RSSSF. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s. 102-103
- ↑ a b c d e f g h World Cup 1954 Finals RSSSF. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s. 103-106
- ↑ Ashdown, John: World Cup stunning moments: the Miracle of Bern 3.5.2018. theguardian.com. Viitattu 21.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Kuin taivasta koskettaisi, s. 106-108
- ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 108-110
- ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 110-113
- ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 113-115
- ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 93-95
- ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 117-119
- ↑ Awards FIFA. Arkistoitu 8.8.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Statistics FIFA. Arkistoitu 1.7.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
| ||||||
