Juhani Syrjä

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Juhani Uolevi Syrjä (s. 7. kesäkuuta 1943 Juupajoki) on suomalainen kirjailija.^[1]

Syrjä katsotaan kirjailijana realismin tyylisuunnan edustajaksi. Hänen tekstilleen on tyypillistä myös luonnonromantiikka ja itsetutkiskelu. Kirjallisina esikuvinaan Syrjä on maininnut muun muassa Aleksis Kiven, Pentti Haanpään, Timo K. Mukan ja Aksel Sandemosen.^[2] Juhani Syrjä on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1977 lähtien. Kirjailijan työnsä ohella hän on mm. opettanut kirjoittamista Oriveden opistossa.

Elämä ja ura

Syrjä kirjoitti ensimmäisen teoksensa Neitsytpojan työskennellessään Gummeruksella kustannusvirkailijana. Ennen kirjallista uraansa hän työskenteli muun muassa somistajana, tehdastyöläisenä, kartanpiirtäjänä ja mainostaiteilijana.

Esikoisteoksen päähenkilö on parikymppinen Pentti Saarinen, joka työskentelee TVH:n kovassa miesporukassa ja etsii samalla ominta miehuuttaan. Samantyyppisiä teemoja esiintyy Syrjän toisessa teoksessa Pakenijat, jossa kaksi erilaista nuorta miestä pakenee poliisia ja tutkailee sisintään.

Syrjän tuotannossa esiintyy toistuvasti omaelämäkerrallisia aineksia. Hän kuvaa usein omaa elämänpolkuaan etsiviä miehiä, joille kaikkein ilmeisimmät ratkaisut eivät suo henkistä tyydytystä. Luonnon ja työn merkitys on keskeisellä sijalla.^[3]

Vuonna 1987 ilmestyneessä Omenatarhassa, joka oli Finlandia-palkintoehdokkaana, luonnon kuvaukseen kietoutuu vahva eroottinen motiivi. Romaanissa kuvataan kahta maalle lähes luontaistalouteen muuttavaa nuorta perhettä ja luonnonläheisen idyllin vähittäistä särkymistä. Kuikanpesässä esiintyy samantyyppisiä motiiveja kuin Omenatarhassa, tällä kertaa keski-ikäisen biologianopettajan näkökulmasta.

Syrjän tuotantoon kuuluu myös esseitä ja aforistisia kirjoituksia, joissa hän käsittelee suoremmassa muodossa samanlaisia teemoja kuin romaaneissaan: luonnon ja ihmisen suhdetta, miehen tehtävää, ihmisen luoman kulttuurin tilaa. Minotauros-teoksessa Syrjä käsittelee muun muassa psykoanalyyttisia näkemyksiä ja sadomasokistista viettiä oman elämänhistoriansa valossa.

Neljän romaanin mittainen Juho-sarja tunnetaan Juhani Syrjän teoksista luultavasti parhaiten. Syrjä on kirjoittanut romaanisarjan isänsä Juho Syrjän näkökulmasta. Ensimmäisessä romaanissa 18-vuotias Juho lähtee Suomen sisällissotaan ja siitä lähtien hänen elämäänsä kuvataan loppuun saakka. Romaanisarjaa on kiitetty muun muassa tarkasta työn kuvauksesta sekä yksilökohtaisesta näkökulmasta Suomen lähihistoriaan.

Juho-sarjan jälkeiset teokset Juhani 2002: kirjailijan päiväkirja sekä Matkalla Ruijassa on kirjoitettu läheltä päiväkohtaista arkea. Kirjailijan päiväkirjassa Syrjä kertoo päiväkirjamerkinnöin rehellisesti ja paikoin ironisesti sapattivuodestaan, joka kului paljolti luontoon liittyvien harrastusten parissa. Matkalla Ruijassa on kuvaus matkasta, jonka Syrjä teki vaimonsa kanssa Pohjois-Norjaan kveenien pariin perehtyäkseen heidän kieleensä ja elämänmuotoonsa.

Syrjä asuu Merikarvialla Kasalan kylässä. Kirjailija Jaakko Syrjä sekä pilapiirtäjä Seppo Syrjä ovat Juhanin veljiä, eli hän on Eppu Normaalin muusikoiden Mikko, Martti ja Aku Syrjän sekä käsikirjoittaja Heikki Syrjän setä. Syrjän pojantytär on laulaja-lauluntekijä Aliisa Syrjä.^[4]

Tuotanto

Neitsytpoika. Jyväskylä: Gummerus, 1970.
Pakenijat. Jyväskylä: Gummerus, 1972. ISBN 951-20-0148-9.
Perintö. Jyväskylä: Gummerus, 1978. ISBN 951-20-1601-X.
Ihmisen ääni. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09516-8.
Kivinen tiuku. Jyväskylä: Gummerus, 1980. ISBN 951-20-2060-2.
Portti. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2235-4.
Syysmatka. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2726-7.
Omenatarha. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-3021-7.
Aurinkovuoren pirut. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1988. ISBN 951-20-3117-5.
Hopeakoukku. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3489-1.
Kuikanpesä. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4169-3.
Minotauros: Epätieteellinen kirjoitus. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4996-1.
Juho 18. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5306-3.
Juho 19–33. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5585-6.
Juho 34–63. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5788-3.
Juho 63–84. Helsinki: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5979-7.
Juhani 2002: Kirjailijan päiväkirja. Helsinki: Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6441-3.
Matkalla Ruijassa. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6965-2.
Raittila, Hannu & Syrjä, Juhani: Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-528-3.
(toim.): Pöytään isketty puukko: Erätarinoita. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36725-4.

Palkintoja, ehdokkuuksia ja huomionosoituksia

Alex Matsonin palkinto 1981
Finlandia-palkintoehdokkuus vuonna 1987 romaanista Omenatarha
Runeberg-palkintoehdokkuus vuonna 1989 pienoisromaanista Hopeakoukku
Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 1987 romaanista Omenatarha
Tampereen kaupungin luovan kirjallisuuden palkinto 1998
Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 2000 romaaneista Juho 18 ja Juho 19–33
Pro Finlandia -mitali 2000
Nortamo-palkinto 2002
Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2004
Valtion taiteilijaeläke 2006^[5]

Lähteet

Kirjailijoita Satakunnassa: Juhani Syrjä (Arkistoitu – Internet Archive)
Soikkeli, Markku: ”Juhani Syrjä”, Suomalaisia Nykykertojia 3. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000.

Viitteet

↑ Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 759. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
↑ Kirjailijoita Satakunnassa
↑ M. Soikkeli (2000).
↑ Dyer, Kristiina: ”Tää tunne” jää mieleen soimaan – Nuoren laulajan mummola löytyy Merikarvialta, ja samaan sukuun kuuluvat Eppu Normaalin Syrjät Satakunnan Kansa. 1.5.2023. Viitattu 28.9.2023.
↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 894. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.