Kaija Suonio
Kaija (Karin Maria) Suonio, o. s. Olenius (28. kesäkuuta 1890 Helsinki – 1. elokuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä.[1]
Kaija Suonio oli kiinnitettynä Koiton Näyttämöön 1913–1924, ja sen jälkeen hän oli kiinnitettynä Kansan Näyttämöön vuoteen 1958 saakka. Hän oli myös avustajana yli 30 elokuvassa vuosien 1923 ja 1958 välillä. Ensimmäisen kerran Suonio esiintyi 1923 mykkäelokuvissa Nummisuutarit ja 1926 elokuvassa Murtovarkaus. Ensimmäinen äänielokuva, jossa Suonio esiintyi, oli 1931 valmistunut Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin jossa repliikit olivat vielä väliteksteinä. Viimeisen kerran Suonio esiintyi 1958 elokuvassa Niskavuoren naiset.[1]
Elokuvarooleja
- Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), konstaapeli Lehtisen vaimo
- Sininen varjo (1933), johtaja Orman palvelijatar
- Siltalan pehtoori (1934), Siltalan emännöitsijä
- Roinilan talossa (1935), Leena
- Kaikenlaisia vieraita (1936), rouva Palho
- Vaimoke (1936), ruustinna
- Olenko minä tullut haaremiin (1938), ruustinna
- Morsian yllättää (1941), insinööri Lauri Honkatien äiti
- Ballaadi (1944), valtioneuvoksetar Martin
- Synnin jäljet (1946), sairaanhoitajatarkurssin johtaja
- Intohimon vallassa (1947), Ylitalon vanhaemäntä
- Pimeänpirtin hävitys (1947), ruustinna
- Huhtikuu tulee (1953), talousneuvoksetar
- Niskavuoren naiset (1958), ruustinna [1]
Lähteet
- ↑ a b c Kari Uusitalon henkilöesittely Kaija Suoniosta EloNetissä
|
