Konrad Adenauerin kunnianosoitukset
Konrad Adenauer (1876–1967) otti elämänsä aikana vastaan useita erilaisia palkintoja. Lisäksi hänen mukaansa on nimetty paikkoja ja palkintoja.
Hautajaiset
Adenauerin hautajaiset järjestettiin Kölnin tuomiokirkossa 25. huhtikuussa 1967, ja tilaisuuteen osallistuivat muun muassa seuraavat korkea-arvoiset kutsuvieraat:[1]
- Charles de Gaulle (Ranskan presidentti)
- Lyndon B. Johnson (Yhdysvaltain presidentti)
- Paul Vanden Boeynants (Belgian pääministeri)
- Jens Otto Krag (Tanskan pääministeri)
- Harold Wilson (Yhdistyneen kuningaskunna pääministeri)
- Amir Abbas Hoveida (Iranin pääministeri)
- Bjarni Benediktsson (Islannin pääministeri)
- Aldo Moro (Italian pääministeri)
- Gerard Batliner (Liechtensteinin pääministeri)
- Pierre Werner (Luxemburgin pääministeri)
- Piet de Jong (Alankomaiden pääministeri)
- Per Borten (Norjan pääministeri)
- Josef Klaus (Itävallan liittokansleri)
- Tage Erlander (Ruotsin pääministeri)
- Süleyman Demirel (Turkin pääministeri)
- Walter Hallstein (Euroopan komission puheenjohtaja)
- Manlio Brosio (Naton pääsihteeri)
Ritarikunnat
Saksalaiset
Sota-avun ansioristi (Preussi, 1917)
Rautaristi (Preussi, 1918)
Punaisen kotkan ritarikunta (Preussi, 1932)
Bundesverdienstkreuz (Saksa)[2]
Baijerin ansioritarikunta (Baijeri)[3]
Lähde:[4]
Ulkomaalaiset
Siviilimeriitin ritarikunta (Espanja, 1928)
Maltan ritarikunta (Maltan ritarikunta, 1951)
Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia, 1953)
Perun auringon ritarikunta (Peru, 1953)
Toukokuun ritarikunta (Argentiina, 1953)
Boyacá-ritarikunta (Kolumbia, 1953)
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 1953)
Yrjö I:n ritarikunta (Kreikka, 1954)
Chilen ansioritarikunta (Chile, 1954)
Vapauttajan ritarikunta (Venezuela, 1954)
Duarten, Sánchezin ja Mellan ritarikunta (Dominikaaninen tasavalta, 1954)
Pyhän Kolminaisuuden ritarikunta (Etiopia, 1954)
Islannin Haukan ritarikunta (Islanti, 1955)[5]
Kansallinen ansioritarikunta (Ecuador, 1955)
Andien kondorin ritarikunta (Bolivia, 1955)
Kruunun ritarikunta (Iran, 1955)
Thaimaan kruunuritarikunta (Thaimaa, 1955)
Asteekkikotkan ritarikunta (Meksiko, 1955)
Kunnian ja meriittien ritarikunta (Haiti, 1955)
Kultaisen kannuksen ritarikunta (Vatikaani, 1955)
Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1956)
Kristuksen veljeskunta (Portugali, 1956)[6]
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 1956)[7]
Carlos Manuel de Céspedesin ritarikunta (Kuuba, 1957)
Tammikruunun ritarikunta (Luxemburg, 1957)
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1957)[8]
Afrikan tähden ritarikunta (Liberia, 1960)
Valkoisen norsun ritarikunta (Thaimaa, 1960)
Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat, 1960)
Erinomaisuuden ritarikunta (Pakistan, 1961)
Leijonan kansallinen ritarikunta (Senegal, 1961)
Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunta (Argentiina, 1962)
Kunnialegioona (Ranska, 1962)[9]
Madagaskarin kansallinen ritarikunta (Madagaskar)
Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 1963)[6]
Kristuksen ylin ritarikunta (Vatikaani, 1963)
Auringon ylin ritarikunta (Afganistan, 1963)
Nousevan auringon ritarikunta (Japani, 1963)
Pyhän Haudan ritarikunta (Vatikaani, 1964)
Urhoollisuuden ritarikunta (Kamerun, 1964)
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 1967)[10]
Lähde:[4]
Muita huomionosoituksia
Vuonna 1954 Adenauer otti vastaan Kaarle Suuren palkinnon.[11] Samana vuonna hänet valittiin Time-lehden vuoden henkilöksi.[12]
Vuonna 2003 saksalaiset äänestivät Adenauerin kaikkien aikojen suurimmaksi saksalaiseksi ZDF-televisiokanavan järjestämässä äänestyksessä. Toiselle sijalle sijoittui Martti Luther ja kolmanneksi Karl Marx. Hitler ja muut natsit rajattiin äänestyksen ulkopuolelle.[13]
Adenauerin mukaan nimettyjä asioita
Adenauerin mukaan nimetty säätiö jakaa vuosittain kirjallisuuspalkintoa (saks. Literaturpreis der Konrad-Adenauer-Stiftung), jonka arvo on 20 000 euroa.[14]
Vuodesta 1988, kun Élysée-sopimuksen allekirjoittamisesta oli kulunut 25 vuotta, Saksa ja Ranska ovat yhdessä jakaneet Adenauerin ja de Gaullen mukaan nimettyä palkintoa maiden välisen yhteistyön edistämisestä.[15] Bonnissa sijaitsee myös kaksikon mukaan nimetty koulu (ransk. École de Gaulle-Adenauer). Koulua on käynyt muun muassa Ranskan entinen pääministeri Édouard Philippe, jonka isä työskenteli koulun rehtorina.[16]
Lähteet
- ↑ 25. April 1967 konrad-adenauer.de. 2024. Viitattu 1.2.2024. (saksaksi)
- ↑ Angela Merkel receives Germany's highest Order of Merit | DW News DW News. 18.4.2023. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Feder, Klaus H.: Die Orden und Ehrenzeichen Konrad Adenauers. The orders and decorations awarded to Konrad Adenauer, s. 39. Stiftung Bundeskanzler-Adenauer-Haus, 1999. ISBN 3-9806090-1-4. (saksaksi)
- ↑ a b Orden und Ehrenzeichen Konrad-Adenauer-Stiftung. Arkistoitu 2014. Viitattu 1.2.2024. (saksaksi)
- ↑ Orðuhafaskrá Forseti Íslands. 2024. Viitattu 1.2.2024. (islanniksi)
- ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 1.2.2024. (portugaliksi)
- ↑ Anfragebeantwortung (pdf) (s. 26) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 1.2.2024. (saksaksi)
- ↑ Dr. Adenauer Grand Cross Catholic Herald. 1.11.1957. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Remise de l'insigne de “Commandeur de la Légion d'Honneur“ par Monsieur le Président Nicolas Sarkozy (pdf) Konrad-Adenauer-Stiftung. 2011. Viitattu 1.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Decreto 400/1967, de 15 de febrero, por el que se concede la Gran Cruz de la Orden de Isabel la Católica al señor Konrad Adenauer. Boletín Oficial del Estado. 1967. Viitattu 1.2.2024. (espanjaksi)
- ↑ Der Karlspreisträger 1954 Konrad Adenauer Stiftung Internationaler Karlspreis zu Aachen. 2024. Viitattu 1.2.2024. (saksaksi)
- ↑ MAN OF THE YEAR: We Belong to the West Time. 4.1.1954. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Adenauer voted Germany's greatest BBC News. 29.11.2003. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Literaturpreis für Hans Pleschinski Süddeutsche Zeitung. 31.3.2020. Viitattu 1.2.2024. (saksaksi)
- ↑ The 2020 Adenauer-de Gaulle Prize goes to DRF Luftrettung and Luxembourg Air Rescue German Federal Foreign Office. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Edouard Philippe chez nos correspondants à Bonn Collège Les Iris. Viitattu 1.2.2024. (ranskaksi)
