Lustraatio

Lustraatio on monissa Itä-Euroopan maissa vuoden 1989–1991 kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen puhdistus, jossa rajoitetaan entisten kommunistien ja etenkin salaisen poliisin ilmiantajien pääsyä poliittisiin johtotehtäviin tai virkamiesasemiin.

Termi tarkoittaa alun perin eräitä antiikin Kreikan ja Rooman puhdistautumismenoja.

Eriasteisia lustraatiolakeja on säädetty Tšekkoslovakiassa, Unkarissa, Albaniassa, Bulgariassa, Baltian maissa, Puolassa, Romaniassa, Ukrainassa ja Venäjällä. Eri maiden määräyksissä on kuitenkin huomattavia eroja. Lievimmillään ne ovat Unkarissa, Ukrainassa ja Venäjällä, kun taas Puolassa, Tšekissä ja Romaniassa laeilla on ollut merkittäviä seurauksia. Vuoteen 1996 mennessä Valko-Venäjällä ja Keski-Aasian tasavalloissa ei ollut säädetty tällaisia lakeja.

Puola

Puolassa vuodettiin tammikuun 2005 lopulla noin 240 000 nimeä sisältävä luettelo tiedustelupalvelun yhteyshenkilöistä Internetiin ja listalla olleet joutuivat julkisen paheksunnan kohteeksi. Kuitenkin tiedustelupalvelut pitivät yllä kansiota kaikista niistä henkilöistä, joilta oli ehkä jopa heidän tietämättään saatu melko vähäpätöisiäkin suullisia tietoja. Puolan Kansallisen muistin instituutti saattoi myöntää tutkinnan jälkeen hakijalle sivullisen kärsijän paperit ja siten puhdistaa hänen maineensa.

Yhteyksistä salaiseen palveluun tuli syksyn 2005 vaalien vaalikamppailun keskeinen teema. Kun konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti parlamentin ja presidentinvaalit, säädettiin tiukka laki, joka laajensi lustraatiovaatimukset koskemaan paitsi valtion virkoja, myös yliopistojen henkilökuntaa, journalisteja ja lakimiehiä koskevaksi. Näihin ammatteihin haluavan on allekirjoitettava vakuutus, että he eivät ole olleet tiedustelupalvelun ilmiantajia. Väärästä vakuutuksesta saattaa seurata jopa kymmenvuotinen este ammattiin pääsylle.^[1] Epäilyt tiedustelupalvelu- ja kommunistiyhteyksistä estivät myös Stanisław Wielgusin nimityksen Varsovan arkkipiispaksi tammikuussa 2007. Hän sai matkustaa vaihto-opiskelijaksi Müncheniin ilmoittautumalla salaisen palvelun tiedonantajaksi.^[2]

Romania

Romaniassa konservatiivipuolueen johtaja Dan Voiculescu joutui eroamaan vuonna 2006 Călin Popescu-Tăriceanun hallituksesta, kun hänen paljastettiin olleen yhteistyössä Securitaten kanssa. Alun perin tapahtuneen taustalla oli maan pääministerin pyrkimys savustaa presidentti Traian Băsescu pois virastaan. Suosittu entinen kulttuuriministeri Mona Muscă ajoi voimakkaasti lustraatiota, mutta sitten paljastettiin että Securitate värväsi hänet 1977 pitämään silmällä ulkomaisia opiskelijoita, joille hän opetti romaniaa. Hänet erotettiin liberaalipuolueesta, jossa hän oli noussut Popescu-Tăriceanun kilpailijaksi.

Unkari

Unkarissa pääministeri Péter Medgyessy paljastettiin kesällä 2002 entiseksi salaisen poliisin agentiksi. Hän sai kuitenkin selvitettyä tekonsa asemansa vaatimuksilla.

Lähteet

• Ellis, Mark S.: Purging the past: The Current State of Lustration Laws in the Former Communist Bloc (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf), Law and Contemporary Problems, Vol. 59, No. 4, Accountability for International Crimes and Serious Violations of Fundamental Human Rights (Autumn, 1996), pp. 181–196], covering a dozen former Communist countries in 1996
• Puolaa raastaa salaisen poliisin urkkijoiden jahti 14. helmikuuta 2005. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 27.9.2007.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Cold War specter lingers in Eastern Europe – Members, files and tactics of secret police are still in place (International Herald Tribune)
• Leitzinger, Antero: Voiko suomettumisen saunoa pois. Kirja-arvostelu teoksesta Luukkanen, Arto; Mallinen, Jukka; Puukko, Martti ja Virkki, Pekka (toim.): Lustraatio. Viestintätoimisto CRE8 Oy, 2015. (Agricolan kirja-arvostelut 12.6.2015)