Marion Bartoli (s. 2. lokakuuta 1984 Le Puy-en-Velay, Auvergne, Ranska) on ranskalainen tennispelaaja. Hän voitti urallaan kahdeksan WTA-tason kaksinpeliturnausta, joista merkittävimpänä 2013 Wimbledonin mestaruus. Uransa korkeimman listasijoituksen, seitsemännen sijan, hän saavutti 30. tammikuuta 2012.[2]
Sisällys
1Tennisura
1.1Vuodet 2007–2008
1.2Vuodet 2009–2010
1.3Vuodet 2011–2012
1.4Vuosi 2013 ja uran lopetus
2Pelitapa
3Grand Slam -loppuottelut
3.1Voitetut
3.2Hävityt
4WTA-turnausvoitot (11)
4.1Kaksinpelit (8)
4.2Kaksinpeliloppuottelut
4.3Nelinpelit (3)
4.4Nelinpeliloppuottelut
5Kaksinpelimenestys kausittain
6Lähteet
7Aiheesta muualla
Tennisura
Tammikuussa 2006 Bartoli voitti ensimmäisen senioriturnauksensa, ASB Classicin Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa, kaatamalla loppuottelussa Vera Zvonarjovan 6–2, 6–2. Lokakuussa hän hoiti toisen turnausvoiton tililleen Japanin avoimissa voittamalla Aiko Nakamuran 2–6, 6–2, 6–2. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WTA-turnauksen loppuottelussa pelasi kaksi sekä kämmeneltä että rystyltä kahden käden otteella pelaavaa pelaajaa. Voitto nosti Bartolin ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen parhaan joukkoon rankingissa. Kauden viimeisessä turnauksessa Bell Challengessa Québecissä Bartoli nollasi finaalissa Olga Putškovan 6–0, 6–0 ja nosti sijoituksensa seitsemänneksitoista.[2]
Vuodet 2007–2008
Vaisuhkon kauden alun jälkeen Bartoli alkoi löytää kuntoaan massakenttäkaudella, vaikkei massa ole ollut hänen suosikkialustansa. Hän nousi ECM Prague Openin loppuotteluun toukokuussa, mutta hävisi Akiko Morigamille. Lonkkavamma oli vaivannut häntä jo Prahan turnauksen viimeisillä kierroksilla ja se pakotti hänet jättämään Rooman turnauksen väliin. Tämän jälkeen hän kuitenkin nousi ensimmäistä kertaa Grand Slam -turnauksen neljännelle kierrokselle Roland Garrosissa.[2]
Wimbledonissa Bartoli murtautui parrasvaloihin nousemalla loppuotteluun, jossa hävisi epävarman esityksen jälkeen kolminkertaiselle mestarille Venus Williamsille 4–6, 1–6. Hänen isänsä ja valmentajansa puhkesi kyyneliin Bartolin kiittäessä häntä lopun lyhyessä haastattelussa. Bartolin huomattavin voitto turnauksen alkukierroksilla tuli neljännellä kierroksella, jolla hän kukisti kolmanneksi sijoitetun Jelena Jankovićin hävittyään ensimmäisen erän. Hän toisti tempun Michaëlla Krajicekia vastaan puolivälierissä, voittaen 3–6, 6–3, 6–2. Välierissä Bartoli hävisi ensimmäisen erän ykkössijoitettua Justine Heniniä vastaan 1–6, mutta voitti kaksi seuraavaa 7–5, 6–1 ja otti uransa suurimman voiton[3]. US Openissa Bartoli pudotti kolmannella kierroksella Lucie Šafářován, mutta taipui seuraavassa ottelussa Serena Williamsille 3–6, 4–6. Kauden päättäneeseen WTA:n mestaruusturnaukseen hän pääsi mukaan kesken kaiken Serena Williamsin loukkaantumisen myötä. Hän hävisi Justine Heninille suoraan 0–6, 0–6, mutta voitti Jelena Jankovićin, joka joutui luovuttamaan ottelun tilanteessa 6–1, 1–0. Vuoden päätteeksi Bartoli oli maailmanlistalla sijalla kymmenen.[2]
Vuonna 2008 Bartoli selviytyi WTA-turnauksen loppuotteluun vain kerran: heinäkuussa hän hävisi Stanfordissa Aleksandra Wozniakille eräluvuin 5–7, 3–6. Grand Slam -turnauksissa hän selviytyi parhaimmillaan neljännelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa. Kauden päättyessä hän oli pudonnut maailmanlistalla takaisin sijalle 17.[2]
Vuodet 2009–2010
Tammikuussa 2009 Bartoli hävisi Brisbanen turnauksen loppuottelussa Viktoryja Azarenkalle eräluvuin 3–6, 1–6. Aiempina vuosinaan Australian avoimessa turnauksessa Bartoli oli parhaimmillaan selviytynyt toiselle kierrokselle vuosina 2004–2007. Vuoden 2009 turnauksessa hän voitti kolmella ensimmäisellä kierroksella heikommin sijoitetut vastustajansa sekä neljännellä kierroksella ykköseksi sijoitetun Jelena Jankovićin eräluvuin 6–1, 6–4. Puolivälierissä hän hävisi Vera Zvonarjovalle lukemin 3–6, 0–6. Maaliskuussa hän voitti Monterreyn turnauksen loppuottelussa Li Nan lukemin 6–4, 6–3. Ranskan avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Tathiana Garbinille. Wimbledonissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Francesca Schiavonelle. Heinä-elokuussa hän saavutti uransa viidennen WTA-turnausvoiton kukistamalla Stanfordin turnauksen loppuottelussa Venus Williamsin luvuin 6–2, 5–7, 6–4. Yhdysvaltain avoimissa Bartoli hävisi toisella kierroksella Kim Clijstersille. Marraskuussa Bartoli pääsi Balin turnauksen loppuotteluun, jossa hävisi Aravane Rezaïlle. Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 11.[2]
Australian avoimissa Bartoli hävisi kolmannella kierroksella Jekaterina Makarovalle. Ranskan avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Francesca Schiavonelle.[2]Wimbledonissa Bartoli saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -mestaruuden voitettuaan kaksinpelin loppuottelussa Sabine Lisickin. Yhtäkään erää turnauksessa hävinnyt Bartoli ei kohdannut turnauksessa ainuttakaan top 10 -pelaajaa.[4]
Elokuussa Bartoli ilmoitti lopettavansa uransa pudottuaan Cincinnatin WTA-turnauksessa toisella kierroksella.[5]
Pelitapa
Marion Bartoli tunnetaan epätavallisesta ja intensiivisestä pelityylistään. Hän käyttää molempia käsiä sekä kämmeneltä että rystyltä. Hän pelaa aggressiivisesti ja lyö kovaa. Kahden käden tyylin hänelle opetti hänen isänsä, joka oli innostunut nähtyään Monica Selesin pelaavan[6]. Bartoli viihtyy takarajan tuntumassa, jopa hieman sen sisäpuolella, ja lyö palloa jo aikaisin sen nousuvaiheessa, avaten kenttää molemmille puolille suuntautuvilla jyrkillä sivalluksilla. Hänen pelityyliään onkin verrattu juuri Selesiin. Bartolin syöttö on lisäksi omintakeinen siinä, että hän käyttää rannettaan saadakseen syöttöön nopeutta.