Merja Virolainen
Merja Virolainen (s. 7. toukokuuta 1962 Lapua)[1] on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on käsitellyt tuotannossaan muun muassa naiseutta, seksuaalisuutta ja halua runokokoelmissaan ja lyhytproosateoksessaan. Virolainen on myös kirjoittanut näytelmän Täyttymyskomedia (1993). Hän sai Tanssiva karhu -runopalkinnon 2004 teoksestaan Olen tyttö, ihanaa!.[2] Teos oli myös Runeberg-palkintoehdokas.[3]
Virolainen valmistui vuonna 1986 pukusuunnittelijaksi. Sen jälkeen hän työskenteli visuaalisena suunnittelijana muun muassa sirkuksessa ja nukketeatterissa, kunnes aloitti filosofian ja kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1988. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1998, pro gradu -työn aiheena oli inspiraation käsite.[1] Virolainen on toiminut Kriittisen korkeakoulun opettajana.[4]
Vuonna 2017 Virolaisella todettiin afasia, joka vaikuttaa puheen ymmärtämiseen ja tuottamiseen.[5]
Teokset
- Hellyyttäsi taitat gardenian. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16537-9.
- Samanismin ja noituuden käsikirja. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0265-3.
- Tervapeili. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20281-9.
- Pilvet peittävät sisäänsä pilvet. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1861-4.
- Olen tyttö, ihanaa! Tammi, 2003. ISBN 951-31-2878-4.
- Kontaktia halutaan. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3808-0.
- Valloittaja. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6871-1.
- Aprillia; Kekri. Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-8665-4.
Lähteet
- ↑ a b Virolainen, Merja Kirjasampo.fi. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Merja Virolainen voitti Tanssiva karhu -runokilvan HS.fi. 14.5.2004. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Runeberg-ehdokkaat 2004 moni-ilmeisiä ja arvokkaita Kaleva.fi. 10.12.2003. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Opettajat Kriittinen korkeakoulu. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Kemppainen, Jouni K.: Runoilija, joka kadotti sanat HS.fi. 5.5.2018. Viitattu 16.4.2023.
Aiheesta muualla
- Merja Virolaisen runoja Electric Verses -verkkoantologiassa.
- Sanojen aika -artikkeli Merja Virolaisesta Kirjasampo.fi:ssä.
| ||||||||||
