Mustatattiainen
| Mustatattiainen | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Elinvoimainen [1] | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Staphyliniformia |
| Yläheimo: | Haiskiaismaiset Staphylinoidea |
| Heimo: | Lyhytsiipiset Staphylinidae |
| Alaheimo: | Oxyporinae |
| Suku: | Oxyporus |
| Laji: | mannerheimii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Oxyporus mannerheimii | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Mustatattiainen (Oxyporus mannerheimii) on lyhytsiipisiin kuuluva kovakuoriaislaji. Se on Suomessa rauhoitettu.[2] Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa sitä ei pidetä enää uhanalaisena.[3] Lajin tieteellinen nimi kunnioittaa suomalaista hyönteistutkija Carl Gustaf Mannerheimiä.
Koko ja ulkonäkö
Mustatattiainen on helposti tunnistettava kiiltäväpintainen, lähes täysin musta lyhytsiipinen, jolla on pituutta 7–10 mm. Ruumis on roteva ja suuressa päässä on huomattavan kookkaat leuat. Mustasta yleisväristä poiketen tuntosarvet ja raajojen nilkat ovat ruskeat.[4]
Levinneisyys
Levinneisyydeltään mustatattiainen on eurosiperialainen laji. Sitä tavataan laajalti Venäjällä Siperiaan saakka, mutta Euroopassa levinneisyys rajoittuu Suomeen ja Baltiaan. Lajia tavataan myös Itä-Puolassa.[5] Suomessa lajin levinneisyys näyttää nykyisin rajoittuvan Keski-Suomeen sekä idässä Nuijamaalta Kuusamoon ulottuvalle vyöhykkeelle.[4] Vanhoja havaintoja on jopa Varsinais-Suomesta, mutta elinalueensa länsi- ja lounaisosissa laji on taantunut selvästi.[6]
Elinympäristö ja elintavat
Sekä toukat että aikuiset kuoriaiset elävät sienten itiöemillä, erityisesti lehmäntatilla ja punikkitateilla, mutta sitä on tavattu myös puusta kasvavilta helttasieniltä. Muuten lajin elintavat tunnetaan hyvin heikosti. Mustatattiaista pidettiin pitkään ikimetsien lajina, mutta nykyisin sitä on tavattu myös koivikoissa, männiköissä ja jopa kulttuuriympäristöissä, kunhan sieniä on saatavilla. Löydöt ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta yksittäisiä yksilöitä.[6] Löytöpaikat ovat harvapuustoisia, mikä viittaa lajin suosivan valoisaa metsäympäristöä.[6]
Mustatattiaisen esiintymistä Suomessa vain osa on suojelluilla alueilla. Elintapojen tuntemattomuus kuitenkin vaikeuttaa suojelutarpeen arviointia.[6]
Lähteet
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Mustatattiainen – Oxyporus mannerheimii Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Finlex (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
- ↑ a b http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=9895
- ↑ http://eea.eionet.europa.eu/Public/irc/eionet-circle/habitats-art17report/library?l=/datasheets/species/invertebrates/invertebrates/mannerheimiipdf/_EN_1.0_&a=d[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120095&lan=fi
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Mustatattiainen (Oxyporus mannerheimii)
- kuva kuoriaisesta[vanhentunut linkki]
- Estonian eBiodiversity[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- puolalainen sivu (puolaksi)
|
