Paavo Smed
Paavo Smed (s. 1930) on suomalainen Voikkaalla asuva UPM:n entinen sukeltaja[1] ja runoilija. Häntä on kutsuttu viimeiseksi suomalaiseksi työläisrunoiljaksi.[2]
Paavo Smed meni työhön Kymin paperitehtaalle 15-vuotiaana sotien jälkeen 1945. Sukeltajaksi hän kouluttautui vuonna 1958 ja työskenteli sitten pääasiassa tässä työssä Kymijoella eläkkeelle jäämiseensä saakka 1987. Smedin runoja julkaistiin paikallisissa lehdissä ja antologioissa ja ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi vuonna 2002. Smed sai vaikutteita muun muassa Arvo Turtiaisen ja Viljo Kajavan runoista. Ulkomaisista runoilijoista Philip Levine ja Simon Armitage ovat kirjoittaneet samantapaisista aiheista. Smed asuu Voikkaalla kalliomaalauksistaan tunnetulla Pakanavuorella.[3]
Teoksia
- Joen laulu. Kuusankoski: Kuusankosken kaupunki, 2002. ISBN 951-98415-8-X.
- Paavo Smedin runoja. Kuusankoski: Kuusankosken kaupunki, 2003.
Runoja antologioissa
- Rastas, Kirsti et al.: Kynnys: Kuusankosken Työväenopiston Kirjoittajien piirin antologia. Kuusankoski: Kuusankosken työväenopisto, 1974.
- Nordenstreng, Helena et al.: Askel: Kuusankosken työväenopiston kirjoittajapiirin antologia. Kuusankoski: Kuusankosken työväenopisto, 1980.
Lähteet
Aiheesta muualla
Paavo Smedin runoja Videomakers Oy:n dokumentissa Kone 17, joka kertoi Voikkaan paperitehtaan paperikoneen 17 sulkemisesta huhtikuussa 2004:
- Joen ja tehtaan laulu (Youtube)
- Näin tässä ajassa (Youtube)
| ||||||||||
