Pystykeiholehti
| Pystykeiholehti | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Sarpiokasvit Alismataceae |
| Suku: | Keiholehdet Sagittaria |
| Laji: | sagittifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
| Sagittaria sagittifolia | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) on märkien paikkojen yleinen kasvi.
Ulkonäkö ja koko
Pystykeiholehden lehdet ovat nuolen muotoiset, 20–25 cm leveät. Halkaisijaltaan parisenttisten kukkien terälehdet ovat valkeat, heteet ja emit tummanpunaiset. Hedelmä on hiukan hernettä isompi vihreä pallo. Kukat ja useimmat lehdet nousevat veden pinnan yläpuolelle, mutta kasvilla voi olla myös kapeita uposlehtiä.
Levinneisyys
Pystykeiholehti kasvaa Keski- ja Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa. [2]
Elinympäristö
Pystykeiholehti kasvaa 10–50 cm syvässä vedessä savisilla, pehmeillä järvien, jokien ja murtovesilahtien rannoilla.[3]
Käyttö
Pystykeiholehden turpeaa maavartta käytetään Kiinassa vihanneksena.
Lähteet
- ↑ Sagittaria sagittifolia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Virtuella floran (levinneisyyskartta) Linnaeus (NRM). Viitattu 4.2.2007.
- ↑ Pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) Ympäristö.fi. 30.1.2004. Hämeen ympäristökeskus. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 4.2.2007.
|
