Trikloorisilaani
| Trikloorisilaani | |
|---|---|
 | |
 | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 10025-78-2 |
| PubChem CID | 24811 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SiHCl3 |
| Moolimassa | 135,448 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön neste[1] |
| Sulamispiste | –126,5 °C [2] |
| Kiehumispiste | 31,8 °C[2] |
| Tiheys | 1,34 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa, liukenee bentseeniin, tetrakloorimetaanin ja hiilidisulfidiin |
| Infobox OK | |
Trikloorisilaani eli piikloroformi (SiHCl3) on silaanin kloorijohdannainen. Yhdistettä käytetään muun muassa erittäin puhtaan piin ja silikonipolymeerien valmistuksessa sekä orgaanisessa synteesissä.
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa trikloorisilaani on väritöntä höyryävää nestettä. Aine on voimakkaasti syövyttävää ja reagoi kiivaasti niin veden kuin happojen ja emäksienkin kanssa.[2]
Valmistus
Trikloorisilaania voidaan valmistaa jauhemaisesta piistä ja vetykloridista.[1] Reaktio tapahtuu 300 °C:n lämpötilassa ja on hyvin eksoterminen. Sivutuotteina muodostuu vetykaasua ja piitetrakloridia.[3]
- Si + 3 HCl → SiHCl3 + H2
Käyttö
Käyttö piin valmistuksessa
Raakapiistä valmistetaan trikloorisilaania käsittelemällä sitä suolahapolla. Trikloorisilaani erotetaan epäpuhtauksista jakotislauksen avulla ja tämän jälkeen se pelkistetään vedyn avulla piiksi ja suolahapoksi. Tämän jälkeen piistä valmistetaan tankoja.[3][4]
Käyttö silikonien valmistuksessa
Trikloorisilaani hajoaa veden vaikutuksesta suolahapoksi ja silanoleiksi, jotka muodostavat edelleen siloksaaneja. jotka voivat muodostaa pitkiä polymeeriketjuja, silikoneja.[1]
Orgaaninen synteesi
Trikloorisilaani on käyttökelpoinen reagenssi pelkistettäessä imiinejä amiineiksi. Trikloorisilaanin etuna on sen helppokäyttöisyys ja halpuus. Menetelmä on myös hyvin enantioselektiivinen.[5][6]
Turvallisuus
Trikloorisilaani on voimakkaasti syövyttävä ja ärsyttävä yhdiste. Aine aiheuttaa hengitettynä kurkkukipua ja hengitysvaikeuksia ja nieltynä vatsakipuja ja jopa tajuttomuuden. Altistuminen trikloorisilaanille voi aiheuttaa astman tai keuhkoödeeman.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 563. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Trikloorisilaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 09.05.2010
- ↑ a b Safa O. Kasap,Peter Capper: Springer handbook of electronic and photonic materials, s. 257. Springer, 2006. ISBN 978-0-387-26059-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 824. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Pher G. Andersson: Modern reduction methods, s. 351. Wiley-VCH, 2008. ISBN 978-3-527-31862-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Thomas C. Nugent: Chiral Amine Synthesis: Methods, Developments and Applications, s. 131. Wiley-VCH, 2010. ISBN 978-3-527-32509-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
