Tumahuokonen on tumakotelon aukko, jonka kautta solulima ja tumalima ovat toisiinsa yhteydessä ja jonka kautta myös melko suuret molekyylit voivat säädellysti siirtyä tumasta solulimaan tai toisin päin. Tumahuokosten pinta-ala kaikkiaan on viidenneksestä kolmanteen osaan koko tumakotelon pinta-alasta. Niitä on selkärankaisilla eläimillä enemmän kuin pienimmillä yksisoluisilla eliöillä.[1]
Lähteet
- Airamo, Seija; Happonen, Päivi & Viitanen, Pertti: Biologia Kertaus. WS Bookwell Oy, 2002. ISBN 951-0-23084-7.
- ↑ Tumahuokonen Solubiologia. 2006. Solunetti. Viitattu 28.4.2023.
Solut ja niiden osat |
|---|
| | Solut | - esitumalliset
- aitotumaiset
|
|---|
| | Soluelimet | |
|---|
| | Solun tukiranka | |
|---|
| | Muita osia | |
|---|
|
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. 
